Kohti!: Globaali galleria avajaiset 26.9. 2015 klo 12-16
Maailmankartta lasten silmin/ Map of the world through childrens eyes
Mikä tekee tietystä paikasta tärkeän? Mikä saa tuntemaan olon mukavaksi? Miten voisimme mahdollistaa kaikille hyvän olon ja turvallisuuden kokemuksen siinä paikassa missä he sillä hetkellä ovat?
Ikkunanäyttely Kohti!: Globaali galleria tuo työhuone Kulman ikkunaan Mäntän vastaanottokeskuksessa kesällä 2015 pidettyjen taidetyöpajojen antia.
Näyttelyn avajaiset pidetään 26.9. klo 12-16. Avajaisissa jokainen vieras kutsutaan mukaan näyttelyn rakentamiseen ja kertomaan tarinan itselleen tärkeästä paikasta. Avajaisissa pyörii videotaltiointi vastaanottokeskuksessa pidetyistä taidetyöpajoista. Paikalla on myös vastaanottokeskuksen asukkaita.
Näyttely on osa Pirkanmaan 6. Triennaalin OFF-tapahtumia.
Ikkunanäyttely on avoinna työhuone Kulmassa (Itsenäisyydenkatu 23) 21.9.-18.10.2015.
Näyttelyssä on esillä lasten ja aikuisten maalaamia tulkintoja maailmankartoista sekä ihmisten kertomuksia heille tärkeistä paikoista.
Näyttelyssä esillä olevat tekstit kertovat, että ihmisille tärkeät paikat eivät liity poliittisiin tai maantieteellisiin rajoihin. “Koti” tai “kodikkuus” voivat tarkoittaa myös läheisiä ihmissuhteita, itselle merkityksellistä tekemistä tai turvallisuutta, ei niinkään tiettyä valtiota tai aluetta. Tärkeä paikka voi olla vaikkapa jalkapallokenttä, jollaisen voi löytyy mistä päin maailmaa tahansa. Tärkeä paikka voi olla kokemus turvallisuudesta, kauneudesta tai rauhasta.
Meitä erottaa aivan tavallinen ruskea kerrostaloasunnon rapunovi. Toinen seisoo sen ulkopuolella, epäröiden, paperilappu kädessään. Toinen asuu sen sisäpuolella; vaihtaa juuri vaippaa vauvalleen, laittaa lounasta puolisolleen tai juo teetä kohtalotovereidensa kanssa keittiössä.
Ovi, joka meitä erottaa, on pieni este. Kädenliike, jota ovikellon soittaminen edellyttää, on pieni. Samoin se jalkojen ja käsien liike, jota ovelle tuleminen ja sen avaaminen edellyttää, ovat pieniä. Mutta meitä erottaa myös pelko ja epävarmuus sekä väsymys, jota näiden tunteiden kanssa kamppailu synnyttää. Tämä este on suurempi.
”Kuka oven takana on,” mietimme. ”Onko hän ystävällinen vai vihainen? Osaanko mitään samaa kieltä hänen kanssaan? Haluaako hän minulle hyvää vai pahaa? Entä jos siellä on monta ihmistä ja minä olen yksin heidän edessään?”
